Jaa-a, sitä on sitten pari päivää sitten palattu kahden viikon reissulta Arizonan erämaasta tätiä ja tämän miestä moikkaamasta. Olen käynyt siellä ennenkin, vuonna 2001 perheeni kanssa, mutta tällä kertaa teimme jotain ihan muuta kuin laskettelua ja länkkärijuttuja, eri reseptillä ja eri porukalla. Oli niin helppo ja halpa ratkaisu muutenkin, että päätin lähteä sitten kavereiden kanssa uudestaan. Lentomatka sinne oli jo mielenkiintoinen, 24 tuntia matkustamista ja Heathrown kentällä juoksimme kuin hullut ainakin kilometrin verran portillemme, joka olisi sulkeutunut parin minuutin päästä! Sitten 7 ja puoli tuntia koneessa, vaihto ja 3 tuntia lisää. Oltiin "pikkasen" puhki perille päästyämme.

Me asuttiin Ninan ja Jossun kanssa sukulaisteni luona. Ekana päivänä käytiin pienellä shopping mallilla. Sitten lähdettiin kanjoneita katsomaan. Käytiin Grand Canyonilla, Canyon de Chellyssä ja matkalla nähtiin Petrified Forest ja Painted Desert. (Vietin muuten Grand Canyonin leirintä-alueella tähänastisen elämäni ärsyttävimmän yön. Ensinnäkin oli aivan tajuttoman kylmä, makuupussi ei lämmittänyt yhtään, eksyin taskulamppuni kanssa leirintä-alueelle yrittäessäni löytää pilkkopimeässä vessasta takaisin leiriin ja sekoilin automme kanssa kun yritin päästä sinne nukkumaan ja loppuyön "nukuin" mitä epämukavimmissa asennoissa. Seuraava yö nukuttiinkin hotellissa, HAHHAHHAA!) Matkalta ostin hirveän kasan aitoja navajo-intiaanien käsintekemiä koruja sekä unensieppaajan, jonka annoin Miialle (toivottavasti toimii!).

Kanjonireissumme jälkeen pidimme taukoa ja sitten käytiin Meksikon puolella, katukauppiaat eivät jättäneet helpolla rauhaan. Ninalle ehdoteltiin vaikka mitä ja Jossu jäi juttelemaan vähän jokaisen kanssa (tai siltä se musta näytti). Itse sain olla aika rauhassa, jo siitäkin syystä etten ollut välttämättä kauhean ostoshalukkaan näköinen tai sitten vain muuten vaan pelottava, vaikka kyllä yksi nilkkakoruja kaupitellut tarttui mua kädestä ja yritti saada karmean käsiketjun mulle myytyä. En ostanut. Ha.

Sitten vaihdettiin kuvioita. Vietimme yhden päivän järkyttävän kokoisessa Tucson Mallissa, 9 tuntia shoppailua! Uagh, kunto meinas pettää. Sitten lisää shoppailua seuraavina päivinä kun mentiin keskenämme Arizona Universityn kampukselle hotelliin ja shoppailemaan vielä lisää. Ne kampuksen jätkät... oooo, eri tasoa kuin Suomessa, I'll say. Ei valitettavasti ehditty tutustua heihin enempää kun taas lähettiin seuraavana päivänä. Ja mä löysin yo-pukuni sieltä, jeee!

Sitten oli kai yks päivä ihan lepoilua ja hysteerisen hauskaa kortinpeluuta illalla, sitten käytiin sunnuntaina Ninan kirkon tilaisuutta katsomassa, mutta lähdettiin siinä sitten Jossun kanssa smoothielle kun Nina jäi vielä loppuun asti. Olisitte kuulleet mun ja Jossun pelleilyä takaisin kävellessä, oli kuuma ja oltiin juotu liikaa smoothieta varmaan, mutta jotenkin juttu ajautui 10-vuotiaiden pikkupoikien tapaiseen sössötykseen star trekistä ja radioaktiivista lentävistä leijonista. Ihmiset katsoivat pitkään, kun menimme ohitse.

Sitten seuraavana päivänä menimme muistaakseni Colossal Cavesille, aivan upeat luolamuodostelmat joilla oli hienoja tarinoita sekä useita muodostelmia, jotka muistuttivat selvästi jotakin, esimerkiksi noitaa ja Elvistä. Mä en Elvistä nähnyt, sniiiif!

Ja sitten olikin jo vikat päivät menossa, otettiin aurinkoa (mun supersuojakertoimella 50+ ei rusketu, huom.!) ja otettiin iisisti, vedettiin vikat smoothiet ja sitten taas lentokentälle. Paluumatka oli helppo, mutta paluulento Chicagosta Lontooseen aika karsea, ei saatu unta ja mun maha meni täysin solmuun lentokoneruuasta. HYI!

Nyt olen täysin jet lagin kourissa kotona, kello on puoli yksi ja olen pirteä kuin peipponen. Vuokratyövoimatoimisto yrittää ahdistella mutta en ole vastannut heille mitään työtarjouksista. Mun on pakko lukea, en ehtinyt yhtään reissun aikana ja mä en tässä kunnossa vielä muutenkaan voisi töitä tehdä. Että näin. Rahaa jäi hirveesti, olisi varaa lähteä uudestaan reissuun. Ei sitä tiedä vaikka kesällä lähtisinkin, kyllä mulle jäi reissunmaku kielelle. Arizona on nähty, nyt suuntaisin jo kohti ihan toisia ilmansuuntia. :)

Se olen minä varsin omituisissa vaatteissa Grand Canyonin reunalla. Hienoa oli!

Kirjotukset saatiin sitten pois alta jo viime viikolla ja nyt olen sitten koko ajan melkeimpä töissä. Tai noh, pääsiäisen takia olen kyllä lomilla ja on tässä vapaapäiviä ihan muutenkin vain, mutta tänään mulla on eka yövuoro koskaan. Ei pitäny ensin edes ottaa sitä, mutta vuokratyövoimatoimiston nainen ylipuhu mut. "Tulis olemaan rahakas yö, sunnuntai, pyhä, yövuoro...", joo, musta on tullu joku Roope Ankka, himoitsen rahaa liikaa ja olen aika saita, vaikka mulla ei hirveen suuria rahapulmia oikeasti olekaan. Ens syksynä voikin jo olla, kun omaan kämppään pääsen (jos pääsen).

Ja yliopiston hakupaperitkin lähti sitten maailmalle, haenkin sitten Jyväskylään ekana, sitten vasta Helsinkiin. On siellä listalla Turku ja Lahtikin... Tuli vaan sellane ahdistus että kun en kuitenkaan ketään tunne uudelta paikkakunnalta ja joudun taas aloittamaan tyhjästä kaverien hankkimisen, niin Helsinki ei ole kovin suotuisa paikka. Ensinnäkin kaupunki on suomalainen, joten muutenkin porukka on hiljaista, toisekseen siellä on niin paljon porukkaa opistolla, etten välttämättä edes näe samoja ihmisiä kovin usein ja kolmanneksi, en ole koskaan tykännyt Helsingin ilmapiiristä. Se on liian itseääntäynnä oleva kaupunki, joka on kaikenlisäksi niin pieni kuitenkin, että sama henki tuntuu hallitsevan koko kaupunkia. Mä olen pienestä asti siellä käynyt ja mulla on serkkuja siellä ja kuva vaan on edelleen samanlainen. Emt, kyllä sieltäkin tietty kavereita varmasti löytyisi jne. mutta jotenki Jyväskylä alko kuulostaan niin paljon paremmalta. Opiskelijakaupunki, mulla on jo yks tuttu siellä, siellä on mulle sopivaa koulutusta, Keski-Suomessa luulisi olevan aika ystävällisiä ihmisiä ja olen kuullut paljon hyvää. Noh, katotaan nyt jos pääsen yhtään minnekään, haaveilen liikaa. Ulkomaillekin tietty vois mennä, mutta emmä sinne opiskelemaan halua mennä, olisin liian sidottu yhteen paikkaan. Haluan nähdä maailmaa matkustellen, vapaasti.

Ja Lillille löyty uusi koti, jippii! Tää on siis mun pienin kanini ja nyt mulle jää vaan sen vanhemmat ittelleni. Eräs tuttuni ottaa sen ja sitten kokeillaan miten yhteiselo menee. Jos ei onnistu, hän voi antaa Lillukan takaisin. Mutta todennäk. ei tuu mitään ongelmia, kun hällä ja sen perheellä on ollu mun kasvatti ennenkin ja Lilli on ihan pikkunen kani vaan. :) Sitten minä voin rauhassa lähtee opiskelemaan ja joko otan nää vanhemmat kanit mukaani tai sitten ne voivat asua täällä. Sitten jos jompikumpi kuolee, niin otan sen toisen asuntooni, jos pystyn, ettei sen tarvitse yksin olla kanilassa. Outoa, että siellä saattaisikin yhtäkkiä olla vain yksi kani, kun mulla on ollu siellä pitkään 3-5 kania sekä poikasia. Tjaah, taitaa yksi mun elämänvaihe sitten päättyä tässä opiskeluvuosien aikana. Noh, voinhan mä sitten alottaa kaniharrastuksen uudestaan, kun löytyy sopiva hetki ja halua löytyy. Ei voi tietää, kun ei näe tulevaisuuteen. :) Ja ehkä se on vain hyväkin juttu.

Tarinani jatkuu, nimikin muuttui Meren tarinaksi (nimeä muutellaan vielä, tää ei jää tähän :D). Ja kuvitusta tulee lisää. Mulla on vielä niin paljon kirjoitettavaa ja piirrettävää, ettei ihan heti kyllä ideat pääse loppumaan. Kuvitus luo lisää tarinan aihetta ja tarinaa piirtämisen aihetta. Hihii, ihanaa kun voi kerrankin valjastaa tän levottoman mielikuvituksen johonki konkreettiseen ja kaikista mun omituisista unista ja mielikuvista saa vaan lisää aineksia. :D Ja mitä enemmän jatkan tarinaa, sitä enemmän tulee lisää kirjotettavaa ja sitä voinee pitää nyt ainakin hyvänä asiana.

Siis, jos joku haluaa tutustua, niin löytyy tuosta oikealta sivuista, Meren tarina. Ihan leikkaamatonta, hiomatonta ja alku on vähän kömpelö, sitä pitänee vielä muuttaa. Siihen en ainakaan päädy, että Kristoferista tulisi joku hiton tarinan sankari, hyi yäks! Mutta kehittely on päässyt alkuun, tästä lienee hyvä jatkaa. Saa kommentoida ja kritisoida jonnekin tänne. :)

No nyt kyllä kiukuttaa. Mä mokasin sen äikän esseen nyt sitte kuitenki, valitsin liian vaikean aiheen, yritin liikaa, ajatus meni hakoteille, en kirjottanu aiheesta ja kaikki meni pieleen!!! Vai onko se muka tehtävänannon täyttävää, jos aihe on "kirjoita sukupuoliroolirajojen ylityksestä pakinoiden" ja mä kirjotan tasa-arvon täyttymisestä sukupuolirooleja koskien nykyajan Suomessa? Prkl. Ei tämmöst oo.Perjantaina sitten vielä enkku, maanantaina kemia. Kettu... Noh, yksi hyvä asia täs on. Ei tartte olla töissä nii paljoo, ku saa "lukea".

Jenkkireissuki lähenee, iiks. Pitää hankkia varmaan rinkka tai joku, mil pärjää 2 vkoa. Vitjat ku kaikki tulee ihan yhtäkkiä. Joo, siis toisaalta siihen on viä aikaa, mut toisaalta taas ei. Ja ne pääsykokeet... No nii, huoh, hengitetään, ei stressiä.... Phuuuuuh... Pitää alkaa joogaamaan tai jotain. xD Ja kesäki tulee vauhdilla, ens kesän festareita jo suunnitellaan kauheel puhinalla parin kaverin kanssa, kaippa niihin sitten tänäkin kesänä tulee vaan mentyä, jos ees on rahaa sitte lippuihin :D Jessus, mul menee kyl fiilikset ihan vuoristorataa, ensin kiukuttaa, sítten paniikki, sitten innostuu... Ettei olisi vain se aika kuusta.

Pitänee lähtee pitkälle lenkille ja mennä taas lukemaan. Kevät kuulemma tuoksuu jo, ainakin kaupungissa...

Jos joku ihmettelee blogini omituista ulkoasua, se johtuu siitä että mä yritän itse rakentaa (tai opetella rakentamaan) itselleni mieleisen ulkoasun, meni maku noihin valmiisiin. Voi olla että kyllästyn yrittämään ja päädyn jonkun taidokkaan ihmisen tekemään, mutta nyt yritän itse. Eli tää saattaa näyttää todella oudolta sitten aina välillä, mutta I'm working on it. (Ja mä en jaksa lukee kokeisiin joten teen jotain hyödytöntä korvaavaa toimintaa. ;) )

edit. Tadaa, mä tein tällasen antiikkityylisen ja oma piirtämä on tuo kuva tossa ylhäällä. Notta joo, mä pidän tän ja meen lukeen kokeisiin. Huoh... ei huvittais